Tervetuloa KokeVille -sivustolle!

Pelkän blogin lisäksi sivustolta löytyy:
OppiVille : Verkkokurssit
KatsoVille, KuunteleVille ja PuhuVille: Youtube-kanava, podcastit ja ääneen luetut blogit
KysyVille : Kysy minulta mitä vain
KahVille : Ajanvaraus keskustelua varten
KokeVille-blogi : Blogit
KeskusteleVille : Keskustelua chat/forum -muotoisesti

Cover for Kokeville.net
95
Kokeville.net

Kokeville.net

Kokeville.net on kokemusasiantuntijan blogi, sosiaalinen verkkoalusta, ihmisen arkielämään katsova vertaistuellinen yhteisö.

7 days ago

Kokeville.net
Oheisen artikkelin innoittamana päädyin kirjoittelemaan avoimen kirjeen THL:lle. Tässä tämä, jota saa jakaa. Toivottavasti herättäisi keskustelua laajemminkin!(www.sttinfo.fi/tiedote/koyhyytta-kokeneilla-usein-matala-osallisuuden-kokemus-thln-osallisuusindi...)---Osallisuusindikaattori auttaa vähentämään syrjäytymistä Avoin kirje Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselleMinulla on 14-vuoden historia mielenterveyspalveluissa, murrosiästä alkaen. Olen viime vuosina vähitellen edennyt toipumisessa mm. kouluttautumalla kokemusasiantuntijaksi. Olen kirjoitellut KokeVille-blogeja. Löysin kotisivuiltanne 3.11.2021 julkaistun artikkelin, jossa luvattiin, että osallisuusindikaattori vähentää syrjäytymistä. Juuri tällaista helposti saatavaa tukea tarvitsen toipumiseeni. Kirjoitan huolella harkitut vastaukset jokaisen väittämään. 1. Tunnen, että päivittäiset tekemiseni ovat merkityksellisiä: Arkeni on ollut hajalla, elämälläni ei ole ollut suuntaa. Ajelehdin vastaanotosta ja osastojaksosta toiseen. Perheen ohella olen keskustellut enimmäkseen palveluiden ammattihenkilöiden kanssa. Heitä ovat kiinnostaneet minun oireeni. Opin seuraamaan oireita ja kertomaan niistä. Ihminen tapaa nähdä itsessään sen, minkä muut hänessä huomaavat, ja mitä muut pitävät kiinnostavana.2. Saan myönteistä palautetta tekemisistäni: Sain myönteistä palautetta ammattihenkilöiltä, kun kerroin heiltä opitulla tavalla arjestani oireina ja olin ottanut lääkkeet ohjeiden mukaan. ”Miksi en päässyt aamulla sängystä ylös, vaikka herätyskello soi...” manailin mielessäni. Mutta en ajatellut unirytmiä, vaan masennusta ja sen oireita. Toisaalta. Kun hoitoneuvotteluissa keskusteltiin yksityiskohtaisesti tilanteestani, koin niin suurta häpeää, että joskus lyyhistyin henkisesti ja jopa fyysisesti kokemastani turvattomuudesta ja mielipahasta.3. Kuulun itselleni tärkeään ryhmään tai yhteisöön: Tärkein yhteisöni on ollut perhe. Sitten tutut mielenterveyspotilaat ja ammattihenkilöt. Heidän ryhmiinsä en olisi halunnut kuulua, mutta niistä tuli vuosien kuluessa toinen sosiaalinen ympäristöni perheen ohella. Harvat kaverini olivat samankaltaisessa tilanteessa, jumissa psykiatrian asiakkaana, katsoen elämäänsä viikko kerrallaan seuraavaan vastaanottoon.4. Olen tarpeellinen muille ihmisille: Mielenterveyskuntoutujana on vaikea tuntea itsensä tarpeelliseksi. Sitä oppii kokemaan olevansa ongelma ja vielä niin hankala, ettei sitä saada hoidettua. Koin valuvani hukkaan, aiheuttavani läheisilleni mielipahaa juuri siksi, etten päässyt elämässäni eteenpäin.5. Pystyn vaikuttamaan oman elämäni kulkuun: Vuosien kuluessa opin ajattelemaan: "En pysty mihinkään ennen kuin masennus saadaan minusta pois". Opin näkemään masennuksen itsestäni ulkoisena objektina, joka oli asettunut minuun ja pilannut elämäni. Ajattelin, että oma elämä alkaa, kun lääkäri saa masennukseni hoidettua. Olen uskonut lääkärini tietävän, mikä minun tilanteessani olisi mahdollista. Siksi olen kysynyt häneltä esimerkiksi harrastuksen tai opiskelun aloittamisesta ja seurasin hänen ohjeitaan. Vastaus pysyi samana. Masennukseni vaikeuden vuoksi en ollut vielä valmis uusiin asioihin. 6. Tunnen, että elämälläni on tarkoitus. Olisiko se käydä viikottain vastaanotoilla tai miettiä mistä saisi ruokaan rahaa? Kun mietin elämääni eteenpäin, on vaikea kokea elämällä olevan jokin tarkoitus. Ehkä olla ”hyvä potilas”, kunnes lääkäri on hoitanut masennukseni pois. 7. Pystyn tavoittelemaan minulle tärkeitä asioita: Potilaan 'palkalla', eli sairauspäivärahalla tai kuntoutustuella ei voi mitään tavoitella, vain selvitä hengissä. Kesken jäänyt koulu ja mitätön työkokemus tekevät työllistymisen mielekkäisiin töihin käytännössä mahdottomaksi. Niin se vain menee.8. Saan itse apua silloin, kun sitä todella tarvitsen: Olen oppinut erinomaiseksi avunhakijaksi vuosien saatossa. Palvelut opettavat hakemaan apua palveluista, eivät opeta pärjäämään itse. Kerta toisensa jälkeen mietitään, millä palvelulla tai lääkkeellä voisi masennusta vähentää. En muista potilasuraltani yhtään keskustelua, jonka voisin luonnehtia tähdänneen itsenäiseen pärjäämiseen. Opin taitavaksi avunhakijaksi, mutta huonoksi pärjääjäksi.9. Koen, että minuun luotetaan: Pystyykö minuun luottamaan, että huolehdin lapset aamulla päiväkotiin, eskariin tai kouluun. Kyllä, se onnistui ongelmitta. Entä osallistuminen kello seitsemältä alkavaan päivätoimintaan. Ei. En koe siitä hyötyä eikä siellä ole kiinnostavia keskustelukumppaneita. Tiedän, millainen on valmiiksi hyväksytty selitys poisjäämiseen ja tietenkin sitä tarvittaessa käytän. 10. Pystyn vaikuttamaan joihinkin elinympäristöni asioihin: En ole käynyt äänestämässä. Kukaan ehdokas ei ole ajanut minulle tärkeitä asioita. Kotona voisin vaikuttaa esimerkiksi sisustamiseen, mutta siihen ei ”potilaan palkka” riitä. Nyt olen huolella vastannut indikaattorinne väittämiin ja uskon lupaukseenne, että se vähentää syrjäytymistäni. Kiitos tästä ”matalan kynnyksen” mahdollisuudesta saada vauhtia toipuimiseeni.Lämpimin terveisinVille Venesmäki Itse indikaattorista minulle jää hieman epäselväksi, miten se vähentää syrjäytymistä. Sen perusteella tuskin lisää rahaa on tiedossa, eikä se olisi tuottanut ratkaisuja ongelmiini, mutta lisää häpeää ja epätoivoa se olisi synnyttänyt. ... See MoreSee Less
View on Facebook

3 weeks ago

Kokeville.net
Nykyisellään niin mielenterveyskuntoutujien kuin työttömienkin tukemisesta puuttuu yksi keskeinen osa. Toimeentulon parantaminen.Jos mietin työttömien kuntouttavaa työtoimintaa, ja siitä saatavaa "palkkaa", joka on käytännössä samaa luokkaa kuin toimeentulotuki, niin rahallinen panostaminen hyvinvointiin on yhtä haasteellista käytettävissä olevan rahamäärän ollessa sama.Mielenterveyskuntoutujat saavat palkkansa sairauspäivärahana tai kuntoutustukena, ja päivätoiminta on usein vapaaehtoistyötä tai "askartelukerhoja".Aika moni pitkään toimettomana ollut kuvaa turhauttavana kuntouttavan työtoiminnan tai päivätoiminnan, koska se ei auta taloudellisesti mitenkään. Ainoa asia, joka muuttuu, saattaa olla se, ettei tarvitse miettiä milloin toimeentulotukihakemus käsitellään, tai hyväksytäänkö vai hylätäänkö se. Työmarkkinatukea hakiessa saa heti hakemuksen jätettyään summan ja maksupäivän tietoonsa, mutta taloudellista helpotusta se ei juuri tuo.Yksi elämäni parhaita kuntoutusjaksoja oli työsuhde Tampereen Ohjaamolla. Työn myötä monet arjen rutiinit hakeutuivat automaattisesti paikoilleen. Aamiainen piti syödä ennen töihin lähtöä, jotta jaksaa lounastaukoon saakka. Iltaisin piti mennä ajoissa nukkumaan, jotta jaksoi aamulla herätä töihin. Työaika jakoi pelkän loputtoman ajan työajaksi ja vapaa-ajaksi.Mutta nuo voivat löytyä yhtälailla kuntouttavasta työtoiminnasta tai mielenterveyskuntoutujien päivätoiminnasta. Ohjaamon työstä sain ihan oikeaa PALKKAA! Muistan kuinka ensimmäisenä palkkapäivänä näin tililläni enemmän rahaa kuin siellä oli koskaan ollut. Kyllähän se oli melkoisesti alle maan keskitason (n. 1500-1600€ netto, mikäli oikein muistan), mutta se oli noin kaksinkertainen aiempaan "potilaan palkkaan nähden".Palkasta sain tehtyä hankintoja, jotka olivat muuten ikuisuuslistalla, jota nimitin "...sitten joskus, kun on rahaa." -listaksi. Kaupassa oli mukava käydä, kun ei tarvinnut laskin kädessä laskea rahojen riittävyyttä. Oli mukava hankkia jotain, mitä mieli teki.Sanovat, että raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se kieltämättä vähän helpottaa. Olisikohan se liian innovatiivista, että työllistämällä kuntoutettaisiin mielenterveyskuntoutujia? Mahtaisikohan se olla liian kaukaa haettua, että sitä kohti edettäisiin pienin askelin, esimerkiksi satunnaisista yhden päivän keikkahommista pala kerrallaan pidempikestoisiin työsuhteisiin?Olin Ohjaamolla palkkatuetussa työssä, ja hyppäsin suoraan kuntoutustuelta 85% työajalle, joka sujui alusta loppuun ongelmitta. Se myös konkretisoi itselleni sen, että en minä ollutkaan niin kyvytön kuin olin ajatellut. Minulle oli vain tarjottu osaamistani ja toimintakykyäni aliarvioivia vaihtoehtoja, joista en nähnyt siltaa työsuhteeseen. Samalla arjen rutiinit mm. syömisen ja nukkumisen suhteen vakiintuivat, ja sisäistin entistä paremmin niiden merkityksen hyvinvoinnilleni.Saakohan rahalla hyvinvointia, mikäli sen rahan saa ihminen itse, eikä palveluiden ammattihenkilö? ... See MoreSee Less
View on Facebook

1 month ago

Kokeville.net
Blogi on remontissa. Lähipäivinä saapuu taas nähtäville! ... See MoreSee Less
View on Facebook